Olin jo pitkään haaveillut kolmannesta cairnista. Vuosi sitten Hertta oli tarkoitus astuttaa ja jättää mahdollisista pennuista yksi itselleni. Juoksua ei kuulunut oletettuun aikaan ja sitten muut tapahtumat sotkivat suunnitelmat. Ajatus kolmannesta koirasta jäi kuitenkin kytemään.

Ystäväni Reetan kanssa usein heitettiin ajatuksia ilmaan, millaista olisi, jos olisi pentukoira puuhissa ja lenkeillä mukana. Mietin miten jaksaisin kahta "vanhusta", joista toinen kulkee aina jälkijunassa ja toinen viipottaa edellä, sekä pentua siinä kolmantena. Järki siis taisteli tunteita vastaan.

Tiesin, että Pauper's kenneliin oli heinäkuussa syntynyt 5 narttua. Kävin nettisivuilta kurkkimassa pentujen kuvia ja ihastelin kuinka ihania pennut olivat. En kuitenkaan siinä yhteydessä ajatellut (ainakaan tietoisesti), että ottaisin yhden pennuista. Kysyin kasvattaja-Paulalta, milloin pennut tulevat hänen "haltuunsa" ja vastaus oli, että viikon 35 keskiviikkona. Sanoin Paulalle, että tulisin pentuja katsomaan.

Tuli ma 1.9. Olin Paulan sivuilta huomannut tiedon, että yksi pennuista oli vapaana, joten se tieto mielessäni menin pentuja katsomaan. Saapuessani Paulan pihaan, Maissi ryysäsi ulos niin, että yksi pennuista tuli mukkelismakkelis Maissin jaloissa kuistille. Pentuja oli enää jäljellä Paulalle jäävä Omppu, sekä työnimiltään "Pilkku" ja "Niisku". Kaksi muuta olivat jo lähteneet uusiin koteihinsa. Omppu ja "Niisku" olivat aivan kaheleina kiipeämässä syliin ja varsinkin "Niisku" oli kiinni varpaissa. "Pilkku", joka oli kuistille pyörähtänyt pentu, oli vähän varuillaan osittain "lennon" aiheuttamasta järkytyksestä, sekä väsymyksestä. "Pilkku" kuitenkin pariin otteeseen uskaltautui tulla vähän tutustumaan, mutta ei siinä määrin kuin sisaruksensa. Pentuja katsellessani mielessäni kytenyt ajatus pennun ottamisesta roihahti pieneen liekkiin. Sanoin Paulalle, kun olin tekemässä lähtöä, että miettisin pennun ottamista.

Koko maanantai ilta menikin pentuasiaa pohtiessa, sekä plussia ja miinuksia punnitessa. Iltalenkilläkin Reetan kanssa puhuttiin vain pennusta. Kotiin kävellessä mietin, miten pentu tepsuttelisi vanhempien koirien vieressä ja yrittäisi roikkua remmeissä. Iltapalaa laittaessani Alman ja Hertan tuijotuksen kohteena, mietin siihen vielä kolmannen silmäparin mukaan. Se sai minut hymyilemään ja pentu alkoi tuntua hyvältä ajatukselta.

Tiistai meni töissä myös miettiessä. Kun lähdin illansuussa Hertan kanssa Rally-Toko -kurssille, olin jo 98% varma pennun ottamisesta. Kurssin jälkeen huomasin, että Paula oli lähettänyt viestin, missä kyseli otanko pennun. Olin vielä kurssipaikan parkkiksella, kun soitin Paulalle ja sanoin, että otan pennun. Ilta menikin sitten ihan taivaissa ja onnen kukkuloilla!

Olin jo tiistaina päivällä selaillut almanakkaa ja napsin sieltä hyvältä tuntuvia nimiä: Rauha, Ruusu, Tilda / Tilta... Lisäksi olin jo Hertan astutusta odotellessa miettinyt nimiä Helmi ja Lempi. Luettelin mielessäni: Alma, Herttaja Rauha.... Alma, Hertta ja Ruusu.... Alma, Hertta ja Helmi.... Alma, Hertta ja Lempi... Kyllä! Alma, Hertta ja Lempi! Pennusta tulisi Lempi.

Keskiviikkona menin Paulalle allekirjoittamaan sopimusta ja Paula antoi minulle vielä mahdollisuuden valita pennuista haluamani. Maanantaina Maissin jalkoihin joutunut "Pilkku" oli jo ujuttanut tapahtuneen johdosta itsensä sydämeeni ja olin ehkä osittain asettanut tämän mielikuviini kolmantena koirana, joten valinta osui siihen. Näin ollen Pilkusta tuli Lempi.

Sovimme Paulan kanssa, että hakisin Lempin vasta keskiviikkona 17.9. Olisin mielelläni ottanut Lempin jo heti, sillä olihan se jo luovutusikäinen, mutta olin ehtinyt sopia siskonpoikieni hoitokeikan tulevaksi viikonlopuksi. Olisi ollut liikaa vahtia sekä 2- ja 5-vuotiaita poikia, sekä Lempiä.

Nyt lasken päiviä Lempin kotiin tuloon. En malta odottaa, että Lempi saapuu meitä ilahduttamaan :).

Tähän loppuun vielä Lempin kuva viime viikolta. Söpö, eikö :)?