Lisätty treenikuvia ja Seinäjoen näyttelykertomus..... /Suvi 20.11

Taas on mennyt ihan liian kauan edellisestä päivityskerrasta. Nyt onkin paljon kerrottavaa.

Pe 17.10 nähtiin Nekku-sisko ja menoa riitti :). Tällä kertaa otin mukaan myös Alman ja Hertan. Hertta osoitti heti Nekulle paikkansa, eikä Nekku sen jälkeen pahemmin mennyt Herttaa kiusaamaan. Lempi ja Nekku painelivat pitkin metsää ja kallioita. Oli aivan ihana katsoa, miten siskokset nauttivat toistensa seurasta :). Tunnin verran pyörittiin Taiskilla ja kyllä Lempi oli taas lenkin päälle poikki. Ihan hyödyllisiä nämä pentutreffit, kun saa Lempin niin hyvin väsytettyä :D. Kuvia treffeiltä ei tällä kerralla ole, sillä jätin kameran kotiin, koska kameran salamavalo ei enää riitä iltojen pimeydessä.

La 18.10 aamupäivällä vein Lempin vanhemmilleni ja me muut menimme Reetan, Klaaran ja Freijan kanssa "ulkokentälle" treenaamaan rally tokoa. Ajatuksena oli kokeilla, miten Alma ja Klaara menevät, jos vaikka ilmoittaisimme nekin rally-kisoihin. Freija ja Hertta odottivat autossa sen aikaa, kun treenasimme Almaa ja Klaaraa. Teimme edellisen rally-tunnin rataa ulkomuistista. Alma oli nakeista ja yhdessä tekemisestä niin innoissaan, ettei ensimmäisestä kierroksesta tullut yhtään mitään. Toisella kerralla sain kontaktin toimimaan paremmin ja hillittyä Almaa sen verran, että muutamat liikkeet menivät hyvin. Meno oli kuitenkin sen verran epävarmaa, että totesin ettei Alman ilmoittamisessa kisoihin olisi järkeä. Tein radan vielä muutamaan kertaan, sekä joitain liikkeitä, kun Alma selvästi nautti treenaamisesta. Sitten otin Hertan treenaamaan. Taisi "ulkokenttä" olla hieman hämäävä, kun kontakti oli aivan hakusessa. Piti pariin kertaan tehdä rataa läpi ennen kuin Herttakin tajusi, että kyse on treenaamisesta.
Tässä treenikuvia:


Alma seuraa sormea :).


Alma makaa (liian vinossa :)).


Alma seuraa.


Hertta seuraa.


Hertta seuraa edelleen (liian takana :)).


Hertta istuu (liike on koira istuu ohjaajan eteen - 1 askel taakse - koira istuu - 2 askelta taakse - koira istuu - 3 askelta taakse - koira istuu).

Su 19.10 aamulla vein Hertan ja Lempin isälleni hoitoon ja suuntasimme Alman ja äitini kanssa Hämeenlinnaan näyttelyyn. Heti autosta päästyään Alma lähti innoissaan vetämään kohti näyttelyhallia. Tiesi, että kohta pääsee esiintymään ja saa runsaasti nakkeja. Laitoin Almalle häkin kehän viereen ja sieltä Alma katseli sekä cairnikehän että käytävän tapahtumia. Kun vuoromme läheni, otin Alman häkistä ja laitoin turkkia parhaani mukaan siihen malliin, että kehtaa kehään mennä. Sitten vähän virittelin Almaa kävelyttämällä edestakaisin ja seisottamalla. Kehässä Alma meni ihan kivasti. Tuomari Tapio Eerola oli Almasta seuraavaa mieltä:
"12v. Mittasuhteiltaan ok. Hyvä kuonon ja kallon suhde. Silmät ja purenta ok. Hieman kookkaat korvat. Hyvä rintakehä ja kulmaukset. Runsaassa turkissa. Ikä tuo jo raskautta liikkeisiin."
Korvien kookkaus taisi korostua sen takia, että en ollut siistinyt Alman korvia tarpeeksi ja en pöydälle nostamisen jälkeen ehtinyt pörröttää pääkarvoja tarpeeksi. Liikkuminen ei ollut Almalla parasta. Osittain Almaa varmaan hämäsi se, että normaalin kolmion ja edestakaisin kävelyn sijasta mentiin lyhyttä mattoa edestakaisin pariin kertaan.
Sunnuntai-ilta menikin sitten vanhemmillani koirien kanssa hengaillessa.

Ti 21.10 oli taas rallypäivä :). Töistä tullessani käytin tytöt ulkona ja sitten vein Alman ja Lempin rallyn ajaksi vanhemmilleni. Hertta oli jälleen innoissaan harjoitussalille mennessämme. Ensimmäisestä suorituksesta Tiina-ope otti ajan (rally tokossa aika ratkaisee paremman, jos kahdella koiralla on sama pistemäärä), mutta meidän kohdalla harmittavasti Tiina unohti katkaista ajan, kun hän oli innnostunut selittämään jotain asiaa :). Hertta meni radan kuitenkin reippaasti, eikä jäänyt pahemmin haahuilemaan, vaikka ilman nameja mentiinkin.

La 25.10 oli herätys klo 02.30. Tai minä heräsin ja koirat nukkuivat :). Laitoin näyttelyrepun valmiiksi ja klo 03.30 lähdimme Alman kanssa autolle, minne myös Reeta ja Freija tulivat. Syy aikaiselle herätykselle oli se, että lähdimme kohti Seinäjoen näyttelyä :). Lempi ja Hertta jäivät kiltisti kotiin ja pääsisivät aamulla heti vanhemmilleni päiväksi hoitoon. Matkan teko meni leppoisasti, vaikka oli pimeää ja vähän sateista. Onneksi liikennettä oli todella vähän, eikä hirviä näkynyt. Sadekin lakkasi Tampereen paikkeilla, joten pyyhkimiä ei tarvittu enää loppumatkasta. Seinäjoelle saapuessamme aurinko alkoi juuri nousta, mikä oli hieno näky, vaikka nousu tapahtuikin "selkämme" takaa. Valo lisääntyi hetkessä ja näyttelypaikkakin löytyi heti ensimmäisellä yrityksellä :D. Perillä olimme kahdeksan paikkeilla. Alma veti taas innoissaan näyttelypaikalle, kun kuuli muiden koirien haukuntaa.
Cairnikehä ja gööttikehä löytyivät helposti. Kokosin meidän kevythäkin cairnikehän vierustalle ja suuntasimme sitten gööttikehälle, mihin leiriydyimme. Gööttikehä alkoi klo 9.00 ja oli mielenkiintoista katsoa miten erilaisia göötit voivat olla. Vein Alman yhdessä vaiheessa häkkiin lepäämään, sillä cairnien kehä alkoi vasta n. klo 12, joten Alma saisi levätä kunnolla ennen omaa vuoroaan. Freija esiintyi hienosti. Hän sai EH:n kuten myös muut luokan koirat. Freija lisäksi voitti kyseisen luokan. Reeta jäi katsomaan loppuja gööttejä ja minä lähdin katsomaan cairneja. Alma lepäili rauhallisena häkissä vuoroaan odottaen ja minä seurasin mielenkiinnolla, millaisista cairneista tuomari Nicholas White (IRL) piti.
Pitkän odottelun jälkeen tuli veteraaninarttujen vuoro. Kisaamassa oli 3 veteraaninarttua. Alma esiintyi todella hienosti ja reippaasti. Tuloksena oli ERI ja kilpailuluokan kolmas sija. Tässä arvostelu:
"Note good. Ears & expression good. Front & rear quarters good. Over all good. Overline is covered by excessive coat. Moves well."
Eli kaikinpuolin hyvä ja selkälinjan peitti runsas turkki :D.
Shoppailujen jälkeen oli aika lähteä kotiin. Sää oli poutainen, joten paluumatka meni mukavasti. Pysähdyimme Pirkkalan ABC:llä, jaloittelimme koirien kanssa, saimme mielettömät nauruhepulit (väsymyshepulit :)) ja söimme todella herkulliset lehtipihvit. Sitten jatkoimme hyvillä mielin matkaa. 
Matka oli melko rankka, mutta hauskaa meillä ainakin oli. Alma ja Freija olivat todella hienosti koko reissun. Kotimatkalla takapenkillä oli kaksi pientä tuhisevaa karvakerää :). Tässä vielä Reetan kännykällä ottama kuva Almasta paluumatkalla